Elämää leiman varjossa

29.01.2015 / Blogi

Eivät asiat sinänsä vaivaa meitä vaan käsitykset, jotka meillä on näistä asioista.  Epiktetos, n. 55-135 jKr.

Olen valinnut seksityön itse, olen työssäni hyvä ja se tuottaa minulle onnistumisen kokemuksia ja elämäniloa.

Samaan aikaan kärsin. Kärsin, koska työni takia minut leimataan huonoksi naiseksi. Tämä leima aiheuttaa monenlaista ahdistusta ja päänvaivaa.

Aina kun kuulen, että seksityöntekijää kaivataan haastateltavaksi tai kommentoimaan televisioon, lehtiin tai radioon, käyn sisäistä taistelua.

Haluaisin vastata kyllä asiallisiin haastattelupyyntöihin. Haluaisin puhua työstäni avoimesti. Haluaisin kertoa, mitä kieltolainsäädäntö tekee alalle, ja selittää, miksi se hankaloittaa toimintaani. Haluaisin näyttää kasvoni, koska tiedän, että se antaisi enemmän pontta sanomalleni.

Mutta en voi. Julkinen esiintyminen omilla kasvoilla on seksityöntekijälle iso riski.

Esimerkiksi: Mitä jos väärät ihmiset saavat tietää, mitä teen ja menetän lasteni huoltajuuden? Tai ehkä heitä aletaan kiusata päiväkodissa ja koulussa työni takia. Entä jos vuokranantaja tunnistaa minut ja irtisanoo asunnon? Menetän kotimme. Mitä jos oikea nimeni ja yhteystietoni selviävät ja minua aletaan häiriköidä tai uhkailla? Alkavatko naapurit juoruta minusta? Tunnistetaanko minut, kun käyn työhaastatteluissa? Laittavatko sukulaiseni ja ystäväni, joille en ole voinut kertoa työstäni, välit poikki? Jäänkö kokonaan ilman tukiverkkoa? Joutuvatko vanhempani kärsimään ja kohtaamaan syrjintää, koska heidän tyttärensä tekee myy seksiä?

Jos teen yhteistyötä jonkun kanssa, minut tai työtoverini voidaan lain silmissä katsoa parittajaksi. Entä jos kerron, että minulla on yhteinen työtila kollegan kanssa? Ehkä se asettaa minut tai työtoverini lain näkökulmasta huonoon valoon. Voiko joku tehdä silloin toiminnastani tutkintapyynnön? Entä jos työtilan vuokranantaja tunnistaa minut ja alkaa kiristää minulta palveluita ilmaiseksi? Mitä jos minulta evätään majoittuminen hotelleissa, koska respa tunnistaa minut? Missä sitten teen töitä?

Julkinen esiintyminen omilla kasvoilla on seksityöntekijälle iso riski.

Jos puhun seksityöstä julkisesti, riskeeraan koko elämäni, vaikka olen tavallinen kunnon kansalainen. Siksi minua loukkaa erityisesti se, että ihmiset, jotka vakuuttavat marssivansa tasa-arvon puolesta ja leimoja vastaan, sulkevat korvansa, kun joku meistä seksityöntekijöistä rohkenee puhua.

Jotkut julkisesti puhuvat vaikuttajat pitävät seksityöntekijöiden sanomaa ”kovaäänisen vähemmistön” metelinä. Se on pyrkimys nollata kaikki, mitä sanomme, ja vähentää niiden seksityöntekijöiden mielipiteiden arvoa, jotka uskaltavat puhua julkisesti. Ikään kuin sillä mitä sanomme, ei olisi mitään merkitystä, koska olemme vain sitä kovaäänistä ja hyväosaista vähemmistöä.

En ole ollut uhri aiemmin, enkä ole sitä nytkään (olen valinnut työni tietoisesti ja teen valinnan uudelleen aina, kun päätän ottaa asiakkaan vastaan).

Silti leimaavat asenteet ja abolitionistinen lainsäädäntö, jossa prostituutio nähdään vain naisiin kohdistuvana väkivaltana, tekevät minusta uhrin.

Ne kaventavat mahdollisuuksiani tehdä työtäni turvallisesti ja toimia avoimesti ja julkisesti. Siten ne asettavat minut entistä haavoittuvaisempaan asemaan.

Saman karhunpalveluksen lainsäädäntö ja asenteet tekevät minua heikommassa asemassa oleville seksityöntekijöille. Myös niille, jotka ovat uhreja omastakin mielestään.


Asenteiden hiljentämä

Seksi- ja erotiikka-alan työntekijät voivat tarjota kirjoituksiaan julkaistavaksi Pro-tukipisteen blogiin. Pro-tukipisteen 25-vuotisjuhlavuotena 2015 julkaisemme kirjoituksia, jotka kertovat seksityöntekijöihin kohdistuvan stigman vaikutuksista. os haluat kirjoittaa, katso lisätietoa täältä tai ota asia puheeksi työntekijöidemme kanssa!

Julkiseen keskusteluun osallistuminen mietityttää useita seksityöntekijöitä. Reilu vuosi sitten Pro-tukipiste järjesti seksityöntekijöille mediatyöpajan, jonka keskeinen tieto on nyt koottu  esitteeseen.

Kirjoittanut: redandblue.admin

Lisää aiheesta

23.06.2016 / Blogi

dekriminalisointia puoltavan kannan seksityöhön. Järjestö on muodostanut kantansa selvittämällä seksityöntekijöiden asemaa eri maissa. Selvitysten perusteella näyttää ilmeiseltä, että seksityön kriminalisoinnit asettavat esteitä seksityöntekijöiden ihmisoikeuksien toteutumiselle. Nyt julkaistulla kannallaan Amnesty International liittyy seksityön dekriminalisointia kannattavien kansainvälisten järjestöjen rintamaan. Aiemmin saman kannan ovat ottaneet muun muassa YK-järjestöt UNAIDS, WHO, ILO, UNDP ja toinen iso kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch.