Minua käytettiin hyväksi, mutta opin tuntemaan rajani

06.05.2015 / Blogi

Olen ehkä monen mielikuvia vastaava, kun mietitään, millainen on seksityöntekijä ja millaisia syitä seksityön taustalla on. Olen nimittäin lapsuudessani kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä.

En kuitenkaan suostu ajattelemaan, että seksityö olisi vain seurausta hyväksikäytöstä tai paha asia, koska se ei ole minun ainoa kokemukseni.

Seksuaalisen hyväksikäytön seurauksiin liittyy monenlaisia ennakkokäsityksiä, jotka eivät useinkaan ole paikkansapitäviä. Yksi ennakkoluulo on, että hyväksikäytön seurauksena ihmisestä tulee ihmisraunio, joka ei koskaan kykene normaaliin elämään opiskeluineen ja töineen. Tähän liittyy ajatus siitä, että hyväksikäytön kokenut ajautuu tai tiedostamattaan hakeutuu hyväksikäytön kaltaisiin tilanteisiin, eli on kyvytön tunnistamaan, pitämään ja puolustamaan omia rajojaan.

Toki traumatisoituminen voi tarkoittaa trauman toistamista, ja siten samankaltaisiin tilanteisiin ajautumista. Mutta traumaa voi työstää ja itselle vahingollisista tavoista toimia voi päästä eroon. On aliarvioivaa ja alistavaa puhua hyväksikäytön uhreista siihen sävyyn, että heidän elämänsä olisi hyväksikäytöstä johtuen pilalla. Sanoilla on suuri voima ja tällaiset puheet voivat ylläpitää sellaisia ajatustapoja, ettei tästä voi toipua ja ei minusta ihmistä tule.

Seksityön tekeminen nähdään helposti hyväksikäytön seurauksena, tai itsessään hyväksikäyttönä. Siksi voi olla vaikeaa kuvitella, että kokemukset seksityöstä voisivat olla myös positiivisia. Itse olen kuitenkin seksityön kautta oppinut tunnistamaan ja pitämään rajani, mikä olisi jäänyt kenties tapahtumatta, jos en olisi alalle päätynyt. Tai olisi ehkä tapahtunut paljon myöhemmin.

Kieltämättä ensikosketukseni seksialaan oli ajautuminen, mitä kukkahattutädit usein haluavat keskusteluissa korostaa. En suunnitellut alalle ryhtymistä, vaan lähdin baarissa jatkoille ja aamulla yöpöydällä oli setelinippu. Seksikumppani oli lähtenyt töihin.

Kokemus ei ollut varsinaisesti huono, vaikka aluksi olo olikin omituinen. Olenko minä nyt huora, kun sain rahaa seksistä, mietin.

Ensimmäiset vuodet minulla oli vaikeuksia pitää rajojani, niin konkreettisesti asiakastilanteissa kuin työaikojen suhteen. Tein aluksi pitkiä päiviä ”liukuhihnalta”, eli melkein kun edellinen asiakas lähti, soitti uusi asiakas tarkempaa osoitetta. Kutsuin asiakkaat myös kotiini, joka teki kodista ahdistavan paikan. En ymmärtänyt salata osoitettani ja tehdä muita vastaavia turvallisuustekoja.

Asiakastilanteissa rajattomuus näkyi ehkäisyn poisjäämisenä. Jos asiakas alkoi panemaan ilman kumia, en saanut pysäytetyksi sitä ja vaadittua kumin käyttöä. Koin myös joitakin kertoja anaaliyhdynnän ilman sopimusta siitä, että se kuuluisi tapaamiseen. Sairastin tuona aikana klamydian, joka oli pysäyttävä kokemus. Aioin lopettaa seksityön, ja pidinkin taukoa välillä.

Jossain vaiheessa, pidemmän tauon aikana, työstin menneisyyttäni monin eri tavoin. Tuolloin tutustuin itseeni ja seksuaalisuuteenikin uudella tapaa. Tajusin, että minun on pidettävä rajat, ja toki ensin myös ne tunnistettava, jos aion jatkaa seksityön tekemistä. Hakeuduin kollegoideni pariin, joilla oli kaikenlaisia asioita taustallaan ja hyvin erilaisia elämäntilanteita. Jatkoin seksityön tekemistä, ja sain pidettyä rajani.

Noin kaksi vuotta sitten kokeilin dominointia, toisten alistamista sovittujen rajojen puitteissa. Tämä oli tajunnanräjäyttävä, eheyttävä kokemus. Kuten ”tavallinen” seksityökin sen jälkeen, kun olin tajunnut rajojen tarpeen ja tärkeyden.

Nykytilanteeni on tasapainoinen. Olen läsnä silloin kun myyn seksipalveluita, eikä minun tarvitse dissosioida. Mieleni ei säry asiakastapaamisissa. Teen pääasiassa enää tapaamisia vakkareiden kanssa, ja vain muutaman kuukaudessa kokopäiväisen työn ohessa.

Olen ymmärtänyt, että enemmän ei ole aina enemmän. En tee enää pitkiä päiviä ja tapaa monia asiakkaita lyhyen ajan sisällä. Olen myös oppinut, että minun ei kannata tehdä seksityötä rahapulan vuoksi. Silloin ajaudun herkemmin tilanteisiin, joissa koen epämiellyttävää oloa; suostun kenties tapaamaan uudelleen asiakkaan, jonka juuri tallensin älä vastaa -osastolle, tai otan vastaan uuden asiakkaan, joka herättää epämiellyttäviä tunteita. En maksa seksityöstä saaduilla rahoilla laskuja, vaan käyn syömässä, tarjoan ehkä huonossa rahatilanteessa olevalle kaverillekin ruuan, tai jotain muuta mukavaa, ekstraa.

Nautin suurimmaksi osaksi asiakkaiden kanssa tapahtuvasta seksistä ja muusta kanssakäymisestä. Minun kanssani halutaan usein keskustella syvällisiäkin, ja monella asiakkaalla on tarve kuuntelijalle. Toisin kuin aiemmin, koen olevani asiakkaiden kanssa ihan kokonainen ihminen pelkän reikätelineen sijasta, ja joskus kerron heille vähän henkilökohtaisempiakin asioita peiteroolini alta.

Vaikka seksityö ei ole minulle ollut pelkästään positiivinen asia, niin ilman sitä tuskin siviilissäkään tunnistaisin ja puolustaisin rajojani näin kuin teen, jämäkästi itseä kuunnellen.

Maria

Kirjoittanut: redandblue.admin

Lisää aiheesta

19.10.2017 / Ajankohtaista

23.06.2016 / Blogi

dekriminalisointia puoltavan kannan seksityöhön. Järjestö on muodostanut kantansa selvittämällä seksityöntekijöiden asemaa eri maissa. Selvitysten perusteella näyttää ilmeiseltä, että seksityön kriminalisoinnit asettavat esteitä seksityöntekijöiden ihmisoikeuksien toteutumiselle. Nyt julkaistulla kannallaan Amnesty International liittyy seksityön dekriminalisointia kannattavien kansainvälisten järjestöjen rintamaan. Aiemmin saman kannan ovat ottaneet muun muassa YK-järjestöt UNAIDS, WHO, ILO, UNDP ja toinen iso kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch.