Seksuaalipalveluiden ostaminen, Lakivaliokunta HE2292014vp

27.11.2014 / Lausunnot

Pro-tukipiste ry:n lausunto lakivaliokunnalle: Hallituksen esitykseen eduskunnalle laiksi rikoslain 20 luvun 8 §:n muuttamisesta (HE 229/2014 vp)

Pro-tukipiste on riippumaton kansalaisjärjestö, joka edistää seksi- ja erotiikkapalveluita myyvien ihmisten asemaa ja oikeuksia tarjoamalla kohderyhmälle matalan kynnyksen sosiaali- ja terveyspalveluita, sekä vaikuttamalla kohderyhmän asemaan ja oikeuksiin yhteiskunnan rakenteissa. Tukitoimintamme kautta tavoitamme vuosittain n. 1500 – 2000 seksi- tai erotiikkapalveluita myyvää henkilöä. Tuotamme myös luottamuksellisia tukipalveluita sekä oikeudellista neuvontaa ja avustamista ihmiskaupparikoksen uhriksi joutuneille. Ihmiskaupan uhreille tarkoitetun tukitoimintamme piirissä on vuodesta 2006 lähtien tavattu yhteensä 49 ihmistä.

1. Esityksen suojelutavoite kannatettava

Rikoslain 20 luvun 8 §:n uudistamisen tarve on lähtenyt siitä, että ”seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä koskevan säännöksen soveltamiskynnys on oikeuskäytännössä (KKO:2012:66) asettunut korkeammalle kuin lakia hyväksyttäessä osattiin ennakoida” (s. 4.) Parituksen kohteiden ja ihmiskaupan uhrien suojaaminen ei esityksen mukaan tästä syystä toteudu nykyisen säännöksen avulla odotetulla tavalla, mikä katsotaan syyksi tarkistaa säännöksen sisältöä.

Esitykseen kirjattu suojelutavoite on kaikin puolin kannatettava. Seksipalveluita myyvien itsemääräämisoikeus ja suojaaminen kaikenlaiselta pakottamiselta sekä psyykkinen ja fyysinen koskemattomuus ovat välttämättömiä päämääriä. Tuottamuksellisen tekomuodon lisääminen ei kuitenkaan näkemyksemme mukaan tulisi poistamaan tulkintaongelmia ja parantamaan seksipalvelujen myyjien asemaa ja suojelua.

2. Esityksen perustelut ongelmallisia ja jossain määrin ristiriidassa tavoitteiden kanssa

Esityksen perusteluissa parituksen tai ihmiskaupan epäilyyn liittyvä tunnusmerkistö on edelleenkin varsin yleisluonteinen ja erityisesti parituksen osalta laaja-alainen. Esityksessä lisäksi todetaan, että lain seuraukset tulevat kohdentumaan laajemmin seksipalveluiden myyjiin kun mitä lain suojelutavoitteen – parituksen kohteiden ja ihmiskaupan uhrien suojeleminen – toteutumisen kannalta on välttämätöntä. Perusteluissa arvioidaan erityisesti ulkomaalaisten naisten tulojen pienentyvän, mikäli kysyntä lain seurauksena vähenee. Käytännössä lain seurauksena voi siis tapahtua niin, että tulojen vähenemisen myötä ulkomaalaisten naisten riski ajautua erityisen haavoittuvaan asemaan kasvaa entisestään.

Esityksessä painottuu oletus ostamisen kriminalisoinnin prostituutiota, paritusta ja ihmiskauppaa ehkäisevästä ja vähentävästä vaikutuksesta. Lain vaikutus on ketjutettu seuraavasti: 1) Lain ansiosta seksipalveluiden kysyntä vähenee, 2) kun kysyntä yleisesti vähenee, niin palveluiden kysyntä ihmiskaupan uhreilta ja parituksen kohteilta vähenee, 3) kun kysyntä vähenee, niin tarjonta vähenee, 4) kun sekä kysyntä että tarjonta vähenevät, niin ihmiskaupasta ja parituksesta saatava taloudellinen hyöty pienenee ja 5) ihmiskauppa ja paritus vähenevät. Lain seurannaisvaikutukset voivat kuitenkin olla
yllättäviä ja jopa asetettujen tavoitteiden vastaisia. Mikäli seksuaalipalveluiden kysyntä ei vähenekään lain seurauksena, on mahdollista, että jäljelle jäävät vain kielteiset seuraukset seksuaalipalveluiden myyjille.

Arviot lain seurauksista pohjaavat oikeusministeriön tilaamaan selvitykseen seksinostokiellon toimivuudesta (Niemi & Aaltonen 2013) sekä Ruotsin hallituksen tilaamaan ostokiellon arviointiin (Skarhed 2010), joiden keskeisin sanoma on, että oston kielto vähentää kysyntää ja pienenevien voittojen vuoksi myös ihmiskauppa- ja paritusrikollisuutta. Hallituksen esityksessä ei oteta lainkaan huomioon näihin arvioihin kohdistunutta kritiikkiä. Esimerkiksi Ruotsissa hallituksen tilaamaa arviointia on kritisoitu laajalti liian yksipuolisena.

Vastikään ilmestynyt Norjan ostokiellon arviointi on niin ikään herättänyt runsaasti keskustelua, jossa on kyseenalaistettu arvioinnin johtopäätösten luotettavuus prostituutiopoliittisten linjausten pohjana. Useat prostituutioon perehtyneet asiantuntijat ovat tuoneet esiin huolen siitä, että ostokiellon vaikutuksien arvioinnit perustuvat kiireellä tehtyihin yksipuolisiin selvityksiin, joissa ei huomioida prostituution moniulotteisuutta 1. Esimerkiksi tunnetut norjalaiset prostituutiotutkijat Skillbrei ja Brunovskis toteavat 2, että Norjan lakiarvioon ei ole käytetty riittävästi aikaa eikä resursseja, ja aineiston tuottamisen tapaan ja analyysiin liittyy merkittäviä puutteita. Prostituutioilmiön moniulotteisuutta painottaa myös ruotsalainen tutkija Jari Kuosmanen, jonka tutkimustulosten tulkintaan arvio kysynnän vähentymisestä yleensä perustuu. Kuosmanen kuitenkin varoittaa tekemästä liian yksiviivaisia päätelmiä seksin oston kriminalisoinnin vaikutuksia koskevista selvityksistä3. Yhdymme tutkijoiden kritiikkiin ja toteamme, että Pohjoismaissa tuotetuissa prostituutiolainsäädännön arvioissa on tehty monimutkaisesta sosiaalisesta kysymyksestä liian yksinkertaisia johtopäätöksiä.

3. Seksin myyjien aseman analyysi puuttuu, vaikka lain tavoitteena on parituksen kohteiden ja ihmiskaupan uhrien suojeleminen

Seksiä myyvien ihmisten aseman analysoinnin pintapuolisuus on hallituksen esityksen merkittävin puute. Syynä tähän lienee taustamateriaalin yksipuolisuus: perustelut pohjautuvat pääsääntöisesti rikosoikeudellisiin prosesseihin sekä niistä tehtyihin selvityksiin. Näin kapea näkökulma ei anna eväitä arjen tason vaikutusten arviointiin.

Lain yhteiskunnallisten vaikutusten arvioinnissa todetaan, että prostituutioon liittyviin kriminalisointeihin on eri yhteyksissä katsottu liittyvän myös haittavaikutuksia. Haittavaikutuksista on kirjattu ilmiön meneminen piiloon ja prostituoitujen aseman heikentyminen, parittajien kasvava valta sekä seksuaalipalveluja myyviin henkilöihin kohdistuvan väkivallan lisääntyminen. Lopuksi kuitenkin todetaan, että tutkimuksellinen näyttö on epävarmaa. Päättelyketjua on hankala seurata, koska myös tutkimuksellinen näyttö kysynnän vähenemisestä on aivan yhtä epävarmaa.

Seksipalveluja myyvien henkilöiden suojelemiseksi kaikenlaiselta pakottamiselta olisi syytä arvioida prostituutioon ja seksin myymiseen liittyviä haavoittuvuustekijöitä. Osana näiden tekijöiden laajempaa tarkastelua tulisi kriittisesti arvioida, onko seksipalvelujen ostamisen kriminalisointi ylipäätään tehokkain tai toimiva keino suojella parituksen kohdetta tai ihmiskaupan uhria.

Ihmiskaupan uhrin ja parituksen kohteen suojelun kannalta pidämme tärkeänä, että prostituutiolainsäädäntöä sekä sen tulkintaa arvioitaessa ja kehitettäessä otettaisiin huomioon seuraavat seksipalveluja myyvän ihmisen asemaan liittyvät tekijät:

a) Seksikaupan kohteen hyväksikäyttörikosten oikeuskäsittelyssä jokainen rikossyyte käsitellään prosessuaalisesti erillisenä tapauksena. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmiskaupan uhrin tai parituksen kohteen asemassa oleva ihminen joutuu kohtaamaan hyväksikäyttörikoksen oikeuskäsittelyissä kaikki syytteeseen asetetut, häneltä seksuaalipalveluita ostaneet ihmiset. Yhdessä ihmiskauppa- tai paritusrikoksessa seksinostajia voi olla kymmeniä tai jopa satoja.

b) Ihmiskaupan uhrin kynnystä päästä auttamisen ja suojelun piiriin tulee madaltaa, ja lisäksi tulee luoda turvalliset olosuhteet, jotta rikoksen uhri uskaltautuisi yhteistyöhön viranomaisten kanssa syyllisten vastuuseen saattamiseksi. Ihmiskaupparikokseen liittyvä rikosoikeudellinen prosessi pelottaa suurta osaa kohtaamistamme potentiaalisista uhreista. Mahdollinen ihmiskaupparikoksen uhri joutuu nyt punnitsemaan, onko hän päärikoksen käsittelyn lisäksi valmis kohtaamaan oikeuskäsittelyssä kaikki häneltä seksiä ostaneet tai häntä hyväksikäyttäneet ihmiset.

c) Enimmäisrangaistuksen korottaminen lisäisi poliisin keinovalikoimaa epäillyn seurannan ja valvonnan osalta. Oikeuksien laajentaminen saattaa vaikuttaa negatiivisesti myyjien asemaan ja turvallisuuteen, mikäli prepaid -liittymien käyttö yleistyy. Vaikka tälläkin hetkellä osa seksuaalipalvelujen ostajista käyttää prepaid -liittymiä, on soittajan numeron näkyminen ja tarkastaminen yksi yleinen turvastrategia seksin myyjien keskuudessa.

d) Rikoslakia valmisteltaessa tulisi varmistaa, ettei sen muotoilu ole ristiriidassa tai aseta vaaraan muita oikeuksia. Prostituutioon liittyvien kriminalisointien haittoja ovat tuoneet esiin esimerkiksi terveysoikeuksien toteutumisen kannalta lukuisat YK:n alaiset järjestöt, kuten Maailman terveysjärjestö WHO 4 ja UNAIDS 5, sekä ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch 6.

4. Paritukseen ja ihmiskauppaan viittaavien piirteiden määrittelyt ovat käytännön näkökulmasta tarkasteltuna liian yleisluontoisia ja lain tavoitteiden kannalta ongelmallisia

Tuottamuksellisuuden arviointi seksikaupan kohteen hyväksikäyttörikoksissa ei ole ongelmatonta. Seksuaalipalvelujen ostajan huolellisuusvelvollisuuden täyttymistä on hankala arvioida esityksessä määriteltyjen paritukseen ja ihmiskauppaan viittaavien piirteiden perusteella, sillä varsinkin ne seikat, jotka ostaja voi havaita ostopäätöstä tehdessään, ovat kaupallisen seksin yleiseen toimintatapaan ja toimintaympäristöön liittyviä piirteitä – myös sellaisen toiminnan, johon ei liity paritusta ta ihmiskauppaa. Esimerkiksi kielitaidottomuus tai samankaltaiset ilmoitukset voivat olla paritukseen tai ihmiskauppaan viittaavia tunnusmerkistöjä, mutta näin ei välttämättä aina ole.

Parituksen ja ihmiskaupparikoksen tutkinta on aikaa vievää ja näytön saaminen viranomaisillekin vaikeaa, joten on hankala arvioida, millaista huolellisuutta ja perehtyneisyyttä tunnusmerkistöihin ostajilta odotetaan. Ostajan huolellisuusvelvoite on helppo ymmärtää niissä tapauksissa, joissa pakon käyttäminen, kolmannen osapuolen mukanaolo tai seksin myyjän hädänalainen asema on ilmiselvää. Mutta millä keinoin ostajan edellytetään selvittävän mahdollista paritusta tai ihmiskauppaa niissä tapauksissa, joissa selviä indikaattoreita ei ole havaittavissa? Kysyessään palvelujen myyjältä tämän tilanteesta, ostaja voi saada joko totuudenmukaisen tai totuudenvastaisen vastauksen. Entä tulisiko ostajan jotenkin pystyä näyttämään toteen, että hän on luopunut aikeistaan havaittuaan paritukseen tai ihmiskauppaan liittyviä seikkoja?

Jo nykyisen lainsäädännön puitteissa seksin ostajalla on intressi olla kertomatta päärikoksen (parituksen tai ihmiskaupan) kannalta olennaisia seikkoja tutkinnassa. Ostajan ei kannata kertoa esitutkinnassa havaitsemiaan mahdollisia ihmiskauppaan tai paritukseen liittyviä tekijöitä, sillä näin tekemällä hän lisäisi todennäköisyyttä tulla itse tuomituksi hyväksikäyttörikoksesta. Tuottamuksellisuus saattaisi jopa vahvistaa tätä intressiä vaieta. Ihmiskaupasta on vaikea saada näyttöä uhrin kertomuksen tueksi, joten olisi äärimmäisen tärkeää, että ostajien havainnot uhrin haavoittuvaisesta asemasta saataisiin näytöksi ihmiskauppa- tai muun seksin myyjään kohdistuneen rikokseen liittyvän syytteen tueksi.

5. Parituspykälän laaja-alaisuus tuottaa ongelmia

Hallituksen esityksessä parituksen käsitettä on käytetty ylimalkaisesti sikäli, että paritus samaistetaan yksiviivaisesti pakkoon. Parituspykälä sisältää kuitenkin myös toisen prostituutiosta hyötymisen, eli sen piiriin kuuluu esimerkiksi asunnon vuokraaminen seksipalveluja myyvälle henkilölle tai muunlainen taloudellista hyötyä tuottava avustaminen. Hyötymiseen ei välttämättä liity lainkaan väkivaltaa tai hyväksikäyttöä, vaan se voi olla seksipalveluita myyvän ja kolmannen osapuolen yhteinen sopimus. Näissä tapauksissa ostajan on hyvin vaikea havaita paritusta tai ymmärtää tilannetta lain tarkoittamaksi seksikaupan kohteen hyväksikäytöksi.

Lisäksi parituksen nykylainsäädännön mukainen laaja-alainen tulkinta hyväksikäyttörikoksissa voi käytännössä johtaa itsenäisesti työskentelevien seksipalveluita myyvien henkilöiden aseman heikkenemiseen. Pro-tukipiste huomautti lausunnossaan 7 oikeusministeriölle liittyen hallituksen esitykseen ihmiskauppaa ja paritusta koskevien rangaistussäännösten täsmentämiseen, että parituspykälän tulkinnan ei pitäisi johtaa tilanteeseen, jossa seksiä myyvillä ei ole mahdollisuutta hankkia tarvitsemiaan palveluita (esimerkiksi asiakasilmoittelu ja asuminen) muualta, kuin harmaalla sektorilla tai rikollisessa toiminnassa mukana olevilta henkilöiltä.

Lopuksi: Seksiä myyvien aseman ja oikeuksien parantaminen nostettava aidoksi prioriteetiksi

Pro-tukipiste pitää arveluttavana hallituksen esityksen perustumista ajatteluun, jossa prostituutiokentän useita muuttujia sisältävä dynamiikka redusoidaan vapaan markkinatalouden logiikan, kysynnän ja tarjonnan lakien ohjaamaksi toiminnaksi. Prostituution kriminalisointien ja prostituutiotoiminnan laajuuden välisestä suhteesta ei ole pystytty osoittamaan aihetta koskevassa akateemisessa tutkimuksessa mitään vedenpitävää. Oman asiantuntemuksemme perusteella voimme todeta, että kaupallisen seksin kenttään vaikuttavat useat kansallisen rikoslainsäädännön yksityiskohdista riippumattomat tekijät, kuten taloussuhdanteet, globaalit elintasoerot, sosiaaliturvan saatavuus ja taso sekä siirtolaispolitiikka. Rikoslain tilkkutäkkimäinen korjailu ei siten tuota ratkaisua, johon lainsäätäjä tässä esityksessä pyrkii.

Toivomme, että seksiä myyvien ihmisten aseman ja oikeuksien parantaminen olisi aito prioriteetti lainsäädännön kehittämisessä. Käytännössä tämä tarkoittasi sellaisen tutkimukseen perustuvan tiedon tuottamista, jossa huomioitaisiin juridisten (Niemi & Aaltonen) ja taloustieteellisten (Cho ym. 20128; Norjan lakiarvio 20149) lähtökohtien lisäksi yhteiskuntatieteelliset ja kriminologiset näkökulmat.

Kyse ei ole asiantuntemuksen puutteesta, vaan valinnoista. Esimerkiksi seksin oston täyskieltoa Euroopan unionin jäsenvaltioissa suosittavaa Honeyball -raporttia (2013/2103(INI)) kritisoi satojen järjestöjen ohella lähes 100 tutkijaa10, joista usean asiantuntemus perustuu prostituutioon ja/tai ihmiskauppaan liittyvään empiiriseen, vertaisarvioituun yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen. Laaja- alaisempi prostituutiokentän tutkimus, riippumatta tutkimuksen tuloksista, loisi realistisemman pohjan prostituutiopolitiikan linjauksille ja nostaisi aiheesta käytävän keskustelun tasoa. Liian pienillä resursseilla tehdyt ja väistämättä yksipuolisiksi jääneet selvitykset vain jatkavat jo liian pitkään jatkunutta kiistaa parhaista keinoista suojella haavoittuvaisessa asemassa olevia ihmisiä oikeuksien loukkauksilta antamatta paljoakaan eväitä tehdä perusteltua valintaa siitä, millaisin keinoin lain suojelutavoite parhaiten toteutuisi.

Jaana Kauppinen
toiminnanjohtaja
Pro-tukipiste ry

Lausunto pdf-muodossa

Lähteet:

1 Skilbrei, M-L. & Holmström, C. (2011.) Is There a Nordic Prostitution Regime? Crime and Justice 40/1, s. 479-517; sekä Vuolajärvi, N. (2013.) Seksin oston kriminalisoiva laki tutkimuksen valossa. Suomen Naistutkimuksen seuralle tuotettu tutkimuskatsaus.
http://minna.fi/c/document_library/get_file?uuid=1e145ce6-d339-4603-a525-40cbbf0e6c96&groupId=10136

2 Skilbrei, M-L. & Brunovskis, A. (2014) 

3 http://www.abounderrattelser.fi/news/2014/09/forskare-till-au-sexkopslagen-skapar-falsk-optimism.html

4 WHO:n suositukset

5 UNAIDS:n suositukset

6 Human Rights Watchin kannanotto 

7 Pro-tukipisteen lausunto oikeusministeriölle 2.1.2013: http://pro-tukipiste.fi/vaikuttaminen/lausunnot-ja- kannanotot/ihmiskauppatyoryhma/

8 Cho, S-Y., Dreher, A. & Neumayer, E. (2013.) Does Legalized Prostitution Increase Human Trafficking? World Development, 41/1, s. 67-82.

9 Norjan lakiarvio

10 Tutkijoiden kommentti Honeyball -raporttiin 

Lisää aiheesta

16.02.2015 / Lausunnot

02.10.2014 / Lausunnot