Lainsäädäntö

Suomen laki ei tunne termejä seksityö tai seksityöntekijä. Prostituutio on seksuaalirikoksia käsittelevässä luvussa määritelty korvausta vastaan tapahtuvaksi sukupuoliyhteydeksi tai siihen rinnastettavaksi seksuaaliseksi teoksi. Vaikka prostituutio eli seksipalveluiden myyminen ei itsessään ole laitonta eikä rikosoikeudellisesti rangaistavaa, on prostituutio ilmiönä hyvin vahvasti säänneltyä ja rajoitettua. Rikoslain, järjestyslain ja ulkomaalaislain lisäksi seksityötä rajoittavat erilaiset tapaoikeudelliset säännökset.

Rikoslaki:

Seksuaalirikokset, rikoslain 20 luku

8 § Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttö (seksipalvelujen ostaminen parituksen kohteelta ja ihmiskaupan uhrilta)

8 a § Seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta (seksipalvelujen ostaminen alle 18-vuotiaalta)

9 ja 9 a § Paritus ja törkeä paritus

Vapauteen kohdistuvat rikokset, rikoslain 25 luku

3 ja 3 a § Ihmiskauppa ja törkeä ihmiskauppa

Järjestyslaki

Seksuaalipalvelujen ostaminen ja maksullinen tarjoaminen yleisellä paikalla on kielletty. (7 § Muu häiriötä aiheuttava toiminta)

Ulkomaalaislaki

148 § Käännyttämisen perusteet, kohta 6: Ulkomaalainen voidaan käännyttää, jos hänen voidaan perustellusta syystä epäillä myyvän seksuaalipalveluja.

Verotus

Pääsääntöisesti kaikki tulot ovat veronalaista tuloa. Laissa on erikseen mainittu ne tulotyypit, joista veroa ei tarvitse maksaa. Seksityöllä ansaittuja tuloja ei ole erikseen vapautettu verotuksesta.

Seksityön tulojen veronalaisuutta on käsitelty korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa vuodelta (1984 KHO 1984 II 560). Ratkaisussa on katsottu, että tuloja sukupuolisuhteiden tarjoamisesta maksua vastaan on pidettävä veronalaisena. Tähän ratkaisuun on viitattu tuoreessa oikeuskirjallisuudessa ja sen mukainen tulkinta on edelleen voimassa. Ratkaisussa tulojen verottamista perustellaan sillä, ettei toiminnasta ole säädetty rangaistusta eikä siitä saatua taloudellista hyötyä voida tuomita valtiolle menetetyksi ja ettei kyseisiä tuloja ole säädetty verovapaiksi.