Tyhmä huora?

16.02.2015 / Blogi

Uusi poka oli kommunikoinut chatissa asiallisesti ja uskottavasti, mutta sovittuun aikaan kilahti ovikellon sijaan tekstiviesti: ”Tyhmä huora”. Ohareita toki sattuu aina välillä, mutta näin hienostuneeseen viestintään törmää harvoin. Ehkä mies sai tästä kuvitteellisesta valtapelistä omat kicksinsä. Minua ainakin nauratti.

En ole kovin tyhmä huora. Huora olen, ja se on minulle luontevaa. Ensimmäiset muutamat kuukaudet alalla arastelin kutsua itseäni seksityöntekijäksi tai huoraksi. Syy ei kuitenkaan ollut stigmassa vaan siinä, että juttu tuntui enemmän harrastukselta kuin työltä.

Lähdin kokeilemaan alaa kolmesta syystä. Halusin tietää, miltä seksin myyminen minusta tuntuu, ja minua kiinnosti nähdä, millaiset ihmiset haluavat maksaa seksistä minun kanssani. Tärkein syy oli kuitenkin se, että nautin itse hyvin monenlaisesta seksistä, vaihtelevista kokemuksista ja uusista seksuaalisista kohtaamisista. Askel elämyshakuisesta swingailusta ja seikkailusta ammattimaiseen huoraamiseen oli lyhyt, looginen ja yllättävän helppo.

Tyhmä sen sijaan en ole. Tiedän astuneeni alueelle, joka on laillisuudestaan huolimatta täynnä epämääräisyyksiä, valta-asetelmia ja riskejä. Rajaan kasvoni pois valokuvista, käytän prepaid-liittymää, asiakkaat tuntevat minut vain taiteilijanimellä, ja mainostan kiertoilmauksia käyttäen foorumeilla, joissa ei saisi tarjota seksipalveluita, jne.

Minulla on alaikäisiä lapsia. Mietin harva se päivä, miten tämä tarina jatkuu. Kerronko heille jonain päivänä, mitä osa äidin ”palavereista” ja työmatkoista on pitänyt sisällään? Pystynkö varmistamaan, että he eivät kuule asiasta ensin muuta kautta? Mitä mieltä he tulevat olemaan, jos kerron?

Jos seksin myyminen olisi minulle vain työ, siitä kertominen olisi toisenlainen kysymys. Fakta kuitenkin on, että huoraaminen kaikkinensa on myös osa oman seksuaalisuuteni toteuttamista – eikä vanhemman seksuaalisuus kuulu lapsille.

Aikuisten välisissä keskusteluissa salaisuuden rajat ovat monimutkaisemmat. Tuntuu hiukan kummalliselta jättää näin iso osa omasta arjesta piiloon useimmilta ystäviltä – sellaisiltakin, joiden kanssa keskustelen avoimesti muista seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Vaikenemalla tiedän passiivisesti toistavani ja vahvistavani mielikuvaa jostakin hämärästä, kielletystä ja hävettävästä.

Niina

Seksi- ja erotiikka-alan työntekijät voivat tarjota kirjoituksiaan julkaistavaksi Pro-tukipisteen blogiin. Pro-tukipisteen 25-vuotisjuhlavuotena 2015 julkaisemme kirjoituksia, jotka kertovat seksityöntekijöihin kohdistuvan stigman vaikutuksista. os haluat kirjoittaa, katso lisätietoa täältä tai ota asia puheeksi työntekijöidemme kanssa!

Kirjoittanut: redandblue.admin

Lisää aiheesta

23.06.2016 / Blogi

dekriminalisointia puoltavan kannan seksityöhön. Järjestö on muodostanut kantansa selvittämällä seksityöntekijöiden asemaa eri maissa. Selvitysten perusteella näyttää ilmeiseltä, että seksityön kriminalisoinnit asettavat esteitä seksityöntekijöiden ihmisoikeuksien toteutumiselle. Nyt julkaistulla kannallaan Amnesty International liittyy seksityön dekriminalisointia kannattavien kansainvälisten järjestöjen rintamaan. Aiemmin saman kannan ovat ottaneet muun muassa YK-järjestöt UNAIDS, WHO, ILO, UNDP ja toinen iso kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch.